“Mää oon opiskelija” ei enää riitä – ensimmäiset viikot lääkärin sijaisena

Moikka!

Toukokuussa meillä oli korva-, nenä- ja kurkkutautien eli KNK:n kurssi. Se oli hyvä päätös keväälle, jonka aikana olemme opiskelleet näitä päähän liittyviä aloja: neurologia, neurokirra, psykiatria ja KNK😀KNK:sta jäi hyvä fiilis, koska opetus oli hyvin järjestettyä ja tuntui siltä, että keskitytään tk-lääkärin / yle-päivystyksen kannalta olennaisiin seikkoihin. Esim. korva-, sivuontelo- ja nielutulehduksia tulee varmasti tosielämässä paljon vastaan.  

Toukokuun alussa juhlittiin tietysti vappua! Vappu on omasta mielestä varmaankin hauskin opiskelijatapahtuma. Turussa vappuaatto alkaa lääkiksen brunssilla bilepaikassamme Tivolilla. Brunssilla esiintyi tänä vuonna myös valmistuvan kurssin bändi Kuulovaurio (oli huikee keikka😍). Brunssin jälkeen oli vuorossa koko lääkiksen köydenvetoturnaus, josta tänä vuonna ei odotuksista huolimatta tullut kurssillemme voittoa🙁 Köydenvedon jälkeen Turun Taidemuseonmäellä on lakitus, jota varten koko Turku kerääntyy paikalle. Valkoinen lakkimeri oli valtava! Loppupäivä ja ilta vietetäänkin perinteisesti upeassa säässä Aurajoen ihanassa rannassa, ja vappupäivänä on suurpiknik Vartiovuorenmäellä.

Heti vapun jälkeen toukokuun ensimmäisellä viikolla klinikkaryhmämme lähti viikoksi Porin hajautukseen, joka oli itselleni tämän kevään kolmas hajautusviikko. Keväinen Pori kohteli meitä kyllä hyvin ja KNK opetus oli siellä tosi hyvää😊 Ylipäätään hajautus oli kiva lopetus kevään klinikkaryhmämme taipaleelle, sillä ensi syksynä ryhmät taas sekoittuvat. 

Kaiken kaikkiaan kulunut lukuvuosi on mennyt tosi hyvin ja olen nauttinut opiskelusta ja perusarjesta. Tuntuu, että kuluneen vuoden aikana on tapahtunut lääkäriksi kasvua todella paljon. Iso merkitys on ollut Paraisilla ja Kotkassa suorittamilla amanuenssuureilla, joissa on päässyt tutustumaan, mistä lääkärin töissä osastolla oikeasti on kyse ja harjoittelemaan lääkärin roolia ohjatusti. On myös siisti fiilis nyt, kun opintojen puitteissa on sivuttu isoa osaa lääketieteestä ja on alkanut muodostua jonkinlainen kokonaiskuva potilaiden mahdollisista ongelmista. Innolla siis viidettä opiskeluvuotta kohti: syksyllä lasten- ja naistentaudit ja vuoden päästä keväällä ainakin keuhko-, iho- ja silmätauteja.

Tätä kirjoittaessa minulla on takana pari ensimmäistä viikkoa töitä TYKSin neurologialla lääkärin sijaisuutta. Paikka on siis sama, jossa olin keväällä kaksi viikkoa amanuenssina, minkä vuoksi töiden alku on ollut suhteellisen helppo. Monet asiat ovat tuttuja ja tähän mennessä seniorituki on ollut erinomaista. Toisaalta tuntuu siltä, että töiden ensimmäisenä päivänä kääntyi aivan uusi sivu lääkärin uralla: nyt pitää ihan oikeasti ottaa kantaa asioihin, kun potilas, hoitaja tai omainen kysyy jotakin tai pitää määrittää tutkimuksia tai hoitoja. Aikaisemmin on voinut nostaa kädet pystyyn ja sanoa “mää oon opiskelija, en mää tiiä, kysy tolta lääkäriltä!” Nyt asiaa pitää vähintään ruveta selvittämään ja kysyä viisaammalta neuvoa. 

Toistaiseksi lääkärin sijaisen vastuu ja velvollisuus tuntuu pelottavan suurelta, mutta tämä lienee osa polkua lääkäriksi. Toisaalta oman vastuun ja käytännön tietojen rajallisuus onkin hyvä hoksata. Kesän motto lieneekin: “kysyvä ei tieltä eksy.”

Kivaa kesää kaikille ja jos teette töitä, niin muistakaa yrittää rentoutuakin! Kandista lääkäriksi -uutiskirje jää nyt pienelle kesätauolle, mutta palataan kesän loppupuolella asiaan. Silloin varmasti pohditaan, mitä fiiliksiä kesätöistä on jäänyt 😊