Kirurgian amanuenssuuri Kotkassa tarjosi paljon oppeja

Loppuvuonna olin kavereideni Lassin ja Miron kanssa Kotkan keskussairaalassa eli KOKSissa suorittamassa kirurgian amanuenssuuria. Sitä ennen olin viikon hajautuksessa Vaasassa ortopedialla ja traumatologialla, joten yhteensä tuli viisi viikkoa vietettyä poissa kotoa opintojen parissa reissatessa. 

Meillä oli Kotkassa kolmeen pekkaan kiva yhteinen solukämppä aivan sairaalan naapurissa. Kirurgian osastokierrot alkavat yleensä noin klo 7.15, joten lyhyt työmatka oli iso plussa. Oli erittäin mukava mennä omien kavereiden kanssa manuilemaan vieraalle paikkakunnalle, kun työpäivän jälkeen pystyi viettämään aikaa yhdessä. Kävimme muun muassa avantouimassa ja saunomassa. 😊

Amanuenssuuriin aikana pääsimme näkemään ja oppimaan paljon. Siisteintä oli erilaisissa leikkauksissa kirurgia avustaminen. Lisäksi manuina pääsimme seuraamaan kirurgien pitämiä poliklinikoita ja päivystystä sekä tietysti osallistumaan osastotyöhön mm. epikriisien ja lähetteiden kirjoittamisen merkeissä.

Amanuenssuuriin aikana olen päässyt näkemään ja oppimaan paljon. Siisteintä on ollut erilaisissa leikkauksissa kirurgia avustaminen. Lisäksi olemme manuina päässeet seuraamaan kirurgien pitämiä poliklinikoita ja päivystystä sekä tietysti osallistumaan osastotyöhön mm. epikriisien ja lähetteiden kirjoittamisen merkeissä. 

Päällimmäisinä mielessä on esimerkiksi päivystyksessä diagnosoimani quadriceps-jänteen ruptuura. Voiko tätä yksiselitteisempää lääketiedettä olla? 😀 Selkeänä löydöksenä potilaalla oli polven ojennusheikkous: pedillä maatessaan potilas ei pystynyt laisinkaan nostamaan vaurioitunutta jalkaa suorana ilmaan. Samaan aikaan terve jalka nousi vaivatta ilmaan. Lisäksi quadriceps jänteen kohdalla patellan yläpuolella oli kuoppa. Potilaalle suunniteltiin quadriceps-jänteen korjausleikkaus päivystyksenä lähipäiville.  

Toinen huikea kokemus oli munuaiskiven tuhoamisen seuraaminen ollessani urologialla sijoituksessa. Urologi ohjasi skoopin virtsanjohdinta pitkin munuaisaltaaseen ja tässä vaiheessa leikkaussalin näytölle avautui maisema, joka vastaa mielikuviani Mars-planeetan maanalaisista luolastoista! Urologi kävi skoopilla “luolien” suuaukoilla etsimässä kiveä, kunnes yhtäkkiä BOOM, näytöllä edessämme oli kammottava örkki – ruma röpelöinen ruskea munuaiskivi! Kuin Star Warsissa konsanaan urologi alkoi tykittämään örkkiä laserilla murtaen siitä palasia, joita pystyi skoopilla imemään, kunnes örkki oli täysin tuhoutunut pieniksi pirstaleiksi. Näin hyvikset voittivat taas ja virtsan kulku oli tulevaisuudessakin turvattu!

Kirran amanuenssuurissa antoisaa on ollut myös seurata kirurgiaan erikoistuvien lääkärien työtä. Työtä heillä nimittäin riittää ja paljon! Osastokierrot alkavat aikaisin ja erikoistuvien pitää hoitaa osaston potilaiden määräykset, reseptit ja paperit sekä tietysti opetella leikkaamaan. Lisäksi heidän tulee välillä päivystää ja pitää omaa poliklinikkaa. Kirurgia on yllättänyt minut positiivisesti tänä syksynä, mutta tulevaisuuden erikoisalaa jonain päivänä valitessa päätökseen vaikuttaa myös se, kuinka paljon työ verottaa muusta elämästä. Kirurgia on hieno ala, mutta selvästi vaatii omistautumista työlle.

Loppuun haluan sanoa teille kaikille lukijoille suuren kiitoksen tästä syksystä, kivaa että olette matkassa mukana! Palataan ensi vuonna asiaan uusien juttujen merkeissä. Turussa meillä on keväällä tulossa mm. neurologiaa, psykiatriaa sekä KNK. 

Toivottelen teille tsemppiä alkaneeseen vuoteen!